Pääkirjoitus 01/2011: Koneita ja konemiehiä

Pääkirjoitus 01/2011: Koneita ja konemiehiä

Nykyaikaa verrataan tämän tästä vanhoihin aikoihin, joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Puolueeton vertailu eri aikakausien välillä lienee kuitenkin mahdoton ja hyvin pitkälti täysin turha tehtävä.

Nykyaikaa verrataan tämän tästä vanhoihin aikoihin. Toisinaan menneitä aikoja muistellaan niinä parempina, joskus taas päinvastoin. Todellisuudessa, kun nostalgian kaiken kultaisiksi muistoiksi värittävät aurinkolasit riisutaan pois, reilu ja puolueeton vertailu eri aikakausien välillä lienee mahdoton ja hyvin pitkälti täysin turha tehtävä. Vaikka jokainen meistä varmasti ymmärtää elävänsä tässä ja nyt, silti tarinat vanhoista ajoista vetävät puoleensa oudon voimakkaasti. Vanhan pillarikuskin tai rakennusmiehen tarinoita jälleenrakennusvuosien vaikeista työskentelyoloista ja haastavista työmaista jaksaisi kuunnella loputtomiin.

Tarinoita on paljon, ja minun mielestäni niistä jokainen on kertomus selviytymisestä ja tietyllä tavalla myös sankaruudesta. Tarinoiden takana on ihmisen loputon sitkeys ja kekseliäisyys aikana, jolloin jokaiseen hommaan ei ollut omaa erikoistyökalua eikä eri työvaiheisiin löytynyt varta vasten koulutettua erikoismiestä. Työ piti tehdä ja se myös tehtiin. Ongelmat ratkottiin siinä järjestyksessä kun ne eteen ilmaantuivat, ja niillä eväillä, joita juuri sillä hetkellä oli käytettävissä. Varmasti noihin aikoihin eli myös laiskoja ja kömpelöitä työmiehiä, mutta heistä ei sitten tarinoita kerrotakaan – paitsi siinä tapauksessa, jos kaveri oli kehittynyt töiden vieroksumisessa erityisen eteväksi.

Ja ne vanhat koneet, niissä riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa merkistä, mallista ja käyttötarkoituksesta riippumatta. Auto- ja prätkäharrastajiin verrattuna konemiehet ja -naiset tuntuvat olevan vähemmän yhden merkin kannattajaksi tunnustautuvaa väkeä. Valmet-mies saa näissä ympyröissä aivan vapaasti ihastella Zetoria ja päinvastoin.

Tätä havaintoa tukee myös viime numeron parasta artikkelia kyselleen äänestyksen myötä toimitukseen saapunut palautevuori. Juttujen joukosta yksikään ei noussut selkeäksi ykkössuosikiksi vaan pikemminkin äänet jakautuivat suhteellisen tasaisesti eri artikkelien kesken. Moni lukijoista ei edes suostunut äänestämään ainoastaan yhtä juttua vaan he ehdottivat parhaaksi vaihtoehdoksi paria-kolmea artikkelia.

Lehden tekijöiden kannalta mukavinta näissä palautteissa oli se, että saman lukijan mielestä parhaan jutun tittelin ansaitsisi esimerkiksi Takra-traktori, Pikku-Jussi-kaivuri tai Sisun kuorma-auto. Monipuolista lehteä on mukava tehdä ja kannustavan palautevyöryn myötä koko porukalla on entistä enemmän intoa ja energiaa tallentaa vanhoja tarinoita kotimaan koneista ja tekijöistä laadukkaan lukupaketin muotoon.

Kari Mattila
Päätoimittaja
kari.mattila@vanhatkoneet.fi

Kuva: Timo Karppasen Matkamalli-Sisu oli lukijoiden mielestä viime numeron mielenkiintoisin juttu. Suomalaista alkuperää oleva kalusto sijoittui muutenkin listan kärkeen.

Lue koko artikkeli lehdestä! Tilaa kotiisi | Etsi lähin myyntipiste